Hangon lintuasema

Helsingin Seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen, Tringa ry:n ylläpitämä Hangon lintuasema eli Halias sijaitsee Suomen mantereen eteläisimmässä pisteessä Hankoniemen kärjessä. Vuonna 1979 perustetulla asemalla tutkitaan ja seurataan lintuja, sekä perehdytetään kaikenikäisiä luonnonystäviä lintuharrastukseen ja suojelutyöhön.

Halias on tunnettu etenkin keväisistä haahka- ja kurkimuutoista sekä syksyisten vaelluslintujen ja muiden muuttolintujen seurantapaikkana. Syksyisin tiaisten ja peippojen parvet pyyhkivät niemen yli tuhatpäisinä massoina, ja hyvinä vaellusvuosina asemalla nähdään runsasta tikkojen, närhien ja pähkinähakkien liikehdintää. Asemalta havaitaan myös runsaasti muuttomatkalla olevia vesilintuja, kurkia, kahlaajia ja petolintuja. Haliaksella näkee lintuja aina, kun meri on jäättömänä!

Toiminnasta, havainnoinnista ja rengastuksesta vastaavat pääsääntöisesti vapaaehtoiset lintuharrastajat. Keskeisessä osassa ovat Tringan nimeämät asemanhoitajat sekä Haliastoimikunnan jäsenet. Yhtenäinen havainnointi asemalla kestää vähintään maaliskuun alusta kesäkuun alkuun ja heinäkuun lopulta marraskuun loppupuolelle, ja asemalla rengastetaan vuosittain noin 8 000 – 12 000 lintuyksilöä. Asemalla kerättyä aineistoa on hyödynnetty monipuolisesti mm. viidessä väitöskirjassa, viidessä Pro gradu -työssä sekä 25 kansainvälisesti vertaisarvioidussa tieteellisessä artikkelissa. Yhteensä julkaisuja on yli 130.

Asemanhoitajat

Haliaksella on kolme asemanhoitajaa, joihin saat yhteyden sähköpostitse halias(at)halias.fi. 

Kari ”Soiska” Soilevaara/varaukset ja kulkuluvat
Soiska on pitkäaikainen asemajyrä, sillä hän on käynyt Haliaksella 70-luvun lopulta lähtien ja ollut asemanhoitajanakin kahteen eri otteeseen. Soiskaan olet melko varmasti ensimmäiseksi yhteydessä kulkuluvan saamiseksi, jos olet tulossa asemalle havainnoijaksi.

Jari Laitasalo/lintujen havainnointi ja rengastus

Jari on käynyt asemalla 90-luvulta lähtien ja Haliasvuorokausia on kertynyt yli 600. Asemalla ollessaan Jari touhuaa niin verkoilla rengastuksen parissa kuin monenlaisissa aseman kunnostustöissä. Jari opastaa usein myös niemessä vierailevia ryhmiä.

Hanne Kivimäki/aseman ylläpito ja toiminnan kehittäminen

Hanne on tuorein asemanhoitajista eli ensimmäinen käynti asemalla oli muutamia vuosia sitten. Hanne vastaa lintuaseman ylläpidosta ja toiminnan kehittämisestä, ja puuhastelee niiden merkeissä sekä paikan päällä että kokouksissa asema-aktiivien kanssa. 

Asema-aktiivien tiimit 

Asema-aktiivit suunnittelevat ja kehittävät tiimeittäin toimintaa yhdessä asemanhoitajien kanssa. Aktiivien vastuutiimejä vetävät Jonne von Hertzen/sisätilat, Heikki Karimaa/ulkotilat, Ina Tirri/rengastus, Risto Nevanlinna/tiedotus ja markkinointi sekä Aleksi Lehikoinen/tapahtumat ja opastus.

Tilastot

Hangon lintuaseman havaintoaineistoon voit tutustua Haahka-muuttolintuselaimessa

Historia

Asemarakennus vuonna 1979

Halias perustettiin helmikuussa 1979. Lue lisää aseman perustamisvaiheen tapahtumista:

Karno Mikkolan kirjoitus Hangon lintuaseman perustamisesta

Lintuaseman ensimmäisen vuoden vuosikertomus

Otteita nykyisen lintuasemarakennuksen ja sen ensimmäisten asukkaiden historiasta

Talon ensimmäiset asukkaat olivat kalastaja Anders Sundström (s. 11.8.1873) ja vaimonsa Selma Sundström (s. 31.5.1877). He olivat menneet naimisiin Pohjanmaalla Öjan kunnassa v. 1899, missä elivät Sveinsin pientilalla jakaen kotinsa yhdessä suurperheen kanssa. Koska olot olivat ahtaat ja köyhät Sundströmit muuttivat Etelä-Suomeen leveämmän leivän hakuun.

Sundströmit saapuivat Bromarviin vuonna 1900 ja ryhtyivät kalastajiksi aluksi kalavesiä vuokraten. Parin, kolmen vuoden kuluttua pariskunta muutti Hankoon, missä he jatkoivat kalastajan ammattiaan. Hangon kaupunki oli Andersin anomuksesta suostunut vuokraamaan kalavesiä ja maa-alueen asuinrakennusta ja peltotilkun raivaamista varten Hangonniemelle.

Perimätiedon mukaan talo (nykyinen lintuharrastajien mökki) rakennettiin yhteistoimin Andersin ja hänen vanhimman poikansa Gunnarin (s. 1900) kanssa. Talon sokkelin rakentaminen aloitettiin noin vuonna 1919. Osa talon rakennusmateriaalista on peräisin Russaröstä, jossa oli purettu samanaikaisesti rakennuksia. Perhe muutti kesäksi taloon, mutta asui talvet kaupungissa, kunnes Gunnarin perhe jäi pysyvästi Hankoniemelle. Siellä he asuivat talvisotaan asti.

Sundströmit olivat todellisia luonnonsuojelijoita. He pitivät huolta siitä, ettei alueella liikkunut salakalastajia tai linnustajia. Jos pojat huomasivat luodoilla ketun, sitä lähdettiin oitis pyydystämään. Samoin koirien ulkoiluttajat saivat kyytiä, mikäli kehtasivat päästää koiran vapaaksi juoksemaan vesilintujen pesimäaikaan.

Talvisota ja Hangon alueen vuokraaminen pakotti Gunnarin perheineen muuttamaan pois alueelta, mutta Neuvostoliiton vuokra-ajan päätyttyä Sundströmit palasivat takaisin kotiinsa. Venäläiset olivat käsitelleet taloa kovin ottein, mutta ihmeellistä kyllä he eivät olleet polttaneet sitä poroksi. Huoneiden väliseen seinään oli sen sijaan tehty iso aukko ja uuni tärvelty.

Sundströmit asuivat talossa vuoden ympäri 1960-luvulle asti ja joitakin vuosia 1970-luvun puolella kesäisin. Gunnar ikäännyttyään möi talonsa Tringalle 1500 markan hinnasta tammikuussa 1979.

Kertomus perustuu Kaj ja Mikaela Ahlmanin, Hans Sundströmin ja Karno Mikkolan antamiin tietoihin.